Mysteerien äärellä Stockforsin ruukissa

Stockforsin vanhalla tehdasalueella kävi lokakuun myrskyissä kiihkeä mysteerien ratkaisun kuhina. Mysteeriviikonloppu kokosi tusinan verran innokkaita salapoliisinalkuja arvoituksellisen tarinan äärelle.


Outoja kuolemantapauksia? Mihin katosi sipisevä myrkynkylväjä? Oliko sikarin polttaja niin sopuisa kuin antoi ymmärtää, ja mihin tähtäsi miesten manipuloija?


Näin houkutteli Helsingistä itään –projektin järjestämä kaikkien aikojen ensimmäinen Mysteeriviikonloppu osallistujia ratkomaan selvittämättömiksi jääneitä tarinoita Pyhtäälle. Syysmyrskyn tuivertaessa uusmaalaista maalaismaisemaa 12 uteliasta vierasta saapui Helsingistä, Kotkasta ja Pyhtään seudulta viettämään yhteistä aikaa Stockforsin luonteikkaaseen tehdasmiljööseen.



Aiemmin Ariadnen lanka –tv-sarjaa MTV3:lle toteuttanut työpari Marit Hohtokari ja Lemmikki Louhimies olivat jälleen yhdistäneet tarinankuljettelun kykynsä ja kirjoittaneet juuri Stockforsiin sijoittuvan murhamysteerin. Kyseessä oli Suomen oloissa uudenlainen tapa yhdistää jännittävä juonenratkaisu yhdessäoloon ja kiinnostaviin aktiviteetteihin.


- Mysteeri-illalliset ovat jo suosittu seurustelumuoto, mutta yön yli kestävää tarinatapahtumaa ei ole tietääkseni aiemmin järjestetty Suomessa, kertoi Helsingistä itään –projektista vastaava Marit Hohtokari.


Vinkkien metsästystä arvoituksellisessa ympäristössä


Charmikas Patruunantalo, joka noin vuosisata sitten toimi tehtaanjohtajan asuntona, oli nyt pukeutunut englantilaisen maalaiskartanon asuun. Salonkiin oli koottu lokoisia sohvaryhmiä makupaloja tarjoavine kahvipöytineen. Upottavat, plyysipäällyksiset nojatuolit kutsuivat kuvittelemaan, millaisia tarinoita aikakaudet pitävät sisällään. Entisaikojen tunnelmaa loivat messinkiluurinen kampipuhelin, tyylikkäästi verhoiltu divaani, helminauhoja pursuavat lasimaljat sekä ovi avoimena ammottava lintuhäkki.



Pian oman elämänsä neiti marplet ja hercule poirotit nähtiin käyskentelemässä Patruunantalon ympärillä valkoisten vihjelappujen perässä. Kaksiin häihin sijoittuvan murhatarinan juonenpätkiä oli siroteltu vihjeiksi vanhan tehdashallin uumeniin, lauttarantaan, entisen paloaseman nurkille ja Lintuhoitolan häkkien vierustalle.


Lopulta ryhminä toimivilla ratkojilla on käsissään eri suuntiin pursuava tarina, jossa oli ainekset moneen mahdolliseen ratkaisuun. Aivonystyrät sauhuten mietittiin, mitkä vihjeistä olivat oleellisia ja mitkä harhaanjohtavia. Oliko tarinassa lainkaan logiikkaa, vai saattoiko ratkaisu olla jonkin irrationaalisen oikun tai merkityksettömältä tuntuvan sivuseikan varassa?



Onneksi tiedossa oli myös toiminnallisia aktiviteetteja, joissa mysteerin ratkojat saivat tuulettaa ajatuksiaan. Ohjelmassa oli jokiristeily viidakkomaisessa maastossa kulkevan Kymijoen tummissa vesissä, vauhdikasta karting-ajoa sekä rantasaunan kipakoita löylyjä. Viimein kokemuksista terästäytyneet osallistujat kokoontuivat summaamaan vaikutelmiaan illallispöydän äärelle. Tunnelma tiivistyi, kun kristallilampun säihkeessä hohtava Stockforsin ruokasali oli katettu tarjoamaan pyhtääläisen catering-palvelun herkkuja.


Rentoutumista ja inspiraatiota luonnollisesta verkostoitumisesta


Kun sunnuntaiaamu viimein valkeni raekuuron läpäisemän auringonpaisteen keralla, alkoi murhamysteerikin kirkastua. Tarinan motiivit ja tekijät avautuivat jo monille yhtä selkeinä kuin sateenkaari Patruunantalon yllä. Kunnes aamukävelyjen ja viimeisten tarkentavien kysymysten jälkeen ryhmät antoivat lopullisen ratkaisunsa kirjallisena Murharouvalle.


Ilmeni, että vaikka murhaajat ja motiivit olivat paljastuneet useimmille, olivat tarinoiden yksityiskohtien tulkinnat varsin kirjavia. Oliko uhri myrkytetty, ja jos, mitä myrkkyä oli käytetty? Mitä merkitsi papukaijan aamutervehdys, ja pitikö tarinan aikajana kutinsa? Jos kyseessä oli kosto, kuka oikeastaan kosti ja minkä vuoksi?



Lopulta tarinasta paljastui monta yllätystä, ja jokainen ryhmä osui ratkaisussaan lähelle, mutta ei ihan perille. Tarinan käänteet herättivät runsasta keskustelua ja paljon spekulaatioita, kunnes Murharouva totesi, että käsillä oli jo hyvät ainekset moneen uuteen mysteeriin.


- Aluksi tuntui, että tarinasta lähti niin monta lankaa, että olin ihan hukassa. Parasta oli, että uppouduin tarinaan niin, että ajatukset irtautuivat täysin muusta elämästä, analysoi Mepa Karjalainen viikonlopun antia.


- On hienoa, että onnistuttiin luomaan lyhyessä ajassa sosiaalinen yhteisö, joka tuntui turvalliselta ja joka tarjosi samalla jännitystä ja yhteisiä puheenaiheita. Tämä oli inhimillistä luonnollista verkostoitumista, mitä juuri kaipasinkin, kertoo Pekka Karlsson.

Isoäidin kutomilla villasukilla palkitut ratkaisijat lähtivät ajelemaan kotimatkoilleen mysteereistä, ihmisistä ja pittoreskista ympäristöstä inspiroituneena. Ja jatkoa seuraa, lupasivat Murharouva ja Patruunan talon emännät.


- Stockforsissa on uskomattomat energiat, mikä sopii täydellisesti mysteeriviikonloppuun, kokosi Mepa Karjalainen monien mietteet.