Labyrintti kivistä ja männynhavuista, hirsinen kiipeilyteline ja kollektiivinen rumpu ontosta lehmuksesta. Ympäristötaiteen näyttely avautui Lapinjärven kirkonkylän idyllisen rantatien varrelle.
Lapinjärvelle avautui 28.7.2018 uudenlainen ympäristötaiteen näyttely, joka hyödyntää paikallisen luonnon antimia ja kulttuuriympäristöä eri vuodenaikojen vaihtelun rytmissä. Kyseessä on lapinjärveläisten kulttuuritekijöiden idea luoda ympäristötaiteelle pysyvä näyttely, jota dokumentoidaan valokuvin nettigalleriaksi ja kiertonäyttelyksi.
Land Art Lapinjärvi kutsui 5-henkisen Cova-taiteilijaryhmän Espanjasta työskentelemään viikoksi Lapinjärven kesään yhdessä suomalaisten ympäristötaiteilijoiden kanssa. Sielukkaat naiset Galiciasta, Antia Sánchez, Lucia Romani, Silvia Sánchez, Aida Alonso ja Neru Herreros, inspiroituivat suomalaisesta maalaismaisemasta yhdessä hirsirakentamisen osaaja Hannnes Hyvösen ja audividuaaliseen taiteeseen erikoistuneiden Teemu Raudaskosken ja Mikko Timosen kanssa.
Avojaloin jatulintarhassa
Heinäkuisena kesälauantaina yli satahenkinen yleisö kokoontui Lapinjärven keskiaikaisen kivikirkon äärelle iltakuuden kirkonkellojen kumistessa. Land Art Lapinjärvi -näyttelyn perustajat, Antonio Arosa, Henrik Lund ja Petri Rantapää, kertoivat ainutlaatuisen tapahtuman ideasta ja lähtivät johdattamaan joukkoa Sibbeksen tilan mailla sijaitselle näyttelyalueelle.
Aluksi saavuttiin Cova-ryhmän kivistä, oksista, männynhavuista ja kuivuneista puunlehdistä toteuttaman Polku-teoksen äärelle. Kyseessä on labyrinttimainen kuvio, joka on saanut vaikutteita kelttien kivitarhoista sekä karjalalaisista kalliomaalauksista. Teos vertautuu myös keskiaikaisiin hedelmällisyysriiteihin ja maanomaistukseen liittyviin rakennelmiin, joita kutsutaan jatulintarhoiksi.
Espanjalaiset taiteilijattaret kutsuivat yleisöä kulkemaan kanssaan Polku-teoksen reittejä, ja niinpä monet riisuivat kenkänsä ja lähtivät avojaloin kiertelemään labyrinttia. Matkan varrella Cova-ryhmä teki rituaaleja maaäidille ja esitti performanssinomaisesti loitsujaan. Ylhäältäpäin katsottuna jatulintarhan muodoksi paljastui Kalevalan myyttinen lintu, joutsen.
Sibeliuksen sukutilan ympäristöä
Covan taiteilijat ylistivät Lapinjärven luonnon inspiroivaa vaikutusta. Eräs ryhmäläisistä, taiteilija Lucia Romani, kietoi kourallisen jatulintarhan maata kankaaseen viedäkseen sitä aarteenaan Galiciaan.
Land Art Lapinjärven taiteilijaryhmä oli kiitollinen siitä, että ympäristötaidetta päästiin toteuttamaan kauniissa metsikössä, joka kuuluu Sibeliuksen suvulle. Säveltäjämestari Jean Sibeliuksen isoisä syntyi ja asui nuoruutensa juuri Lapinjärvellä, Sibbeksen tilalla. Alunperin Johan Sibbenä tunnettu isoisä muutti kauppiaaksi Loviisaan, ja vaihtoi samalla sukunimensä sointuvammin Sibeliukseksi.
Nykyisin Sibbeksen tilalla asuva Peter Sibelius kertoi, että Polku-teoksen sijainti on erityinen Lapinjärven historiassa. Paikalla on 1700-luvulla toiminut hirsirakenteinen kirkko sekä myöhemmin tuulimylly, josta muistona oli Polku-teoksen keskustaan sijoitettu vanha myllynkivi.
Peter Sibelius kertoi, että hänen Amerikasta Lapinjärvelle vuosikymmeniä sitten saapunut setänsä järjesti paikalle kyläkeinun, jossa paikkakunnan nuoriso kokoontui viettämään iltaa. Olikin ilahduttavaa nähdä, miten sama paikka heräsi jälleen eloon näyttelyvieraiden keskuudessa. Eri ikäpolvien edustajat pikkulapsista senioreihin tallustelivat Polku-teoksen reittejä kukin omilla tyyleillään yhteisen taide-elämyksen merkeissä.
Hirsirakennelma metsien puolesta
Seuraavaksi Land Art Lapinjärvi ohjautui ihmettelemään mittavaa hirsirakennelmaa metsikön reunassa. Kyseessä oli Hannes Hyvösen veistotyö myrskyn juurineen kaatamista puista, joista muodostui limittäinen rakennelma, niin kutsuttu konkelo.
Hyvönen vertasi konkeloa ihmisten jumiutuneeseen tilaan, eräänlaiseen henkiseen umpisolmuun. Hirsirakennelmalla astellessaan Hyvönen julisti luontofilosofiaansa, joka karsastaa avohakkuita ja suosii hoitometsiä. Hän suree luonnonympäristön uhraamista hyötytaloudelle. Hyvönen toivoi, että moniulotteisesta hirsiteoksesta muodostuisi lapinjärveläisille inspiroiva kiipeilyteline.
Maanomistaja Peter Sibelius kertoi, että Konkelo-teoksen paikka on alku niitylle, jota hän suunnittelee metsikön kohdalle. Konkelon tekoprosessi jatkoi sopivasti Sibeliuksen jo aiemmin aloittanutta puiden harvennusurakkaa.
- Metsätalousinsinöörinä ja arboristina työskentelen puiden parissa, ja minulle on luonnollista, että metsätaide sopii juuri näille maille, kertoo Peter Sibelius.
- Näyttelyalue on upea paikka keskellä kirkonkylää. Täältä löytyy muun muassa parisataa vuotta vanhoja kuusia. Kävelemme usein tätä rantareittiä järvelle ihailemaan auringonlaskua, lisää Peterin vaimo Katri Sibelius.
- Ajattelen kivikautisia ihmisiä, jotka katsoivat samaa maisemaa tuhansia vuosia sitten, ja tunnen, että tällä paikalla on merkitystä, jatkaa Peter.
Viidakkorumpu ja taidetta tuhkasta
Teemu Raudaskosken ja Mikko Timosen Energia Rumpu on teos, joka toi viidakon tunnelmaa lapinjärveläiseen metsään. Pehmeä puunpauke tervehti teokselta toiselle kierrellyttä ryhmää, kun yleisö saapui lehtipuiden viheriöimälle kumpareelle, jolla mieskaksikko hakkasi puurumpua. Raudaskoski ja Timonen olivat saaneet käsiinsä puistosta kaadetun vanhan lehmuksen rungon, joka oli valmiiksi ontto ja sopiva viidakkorummuksi.
- Halusimme tehdä yhteisöllisen soittimen, jolloin arvokas puu saa uuden elämän osana yhteisöä. Toivomme, että rumpu tuottaa ihmisille iloa ja metafyysistä energiaa, Teemu Raudaskoski ja Mikko Timonen kertoivat.
Kierroksen lopuksi näyttely päätyi venepoukamaan Lapinjärven rannalle, jossa espanjalaisperäinen, Lapinjärvelle muuttanut Antonio Arosa toteutti taideteoksensa paikan päällä yleisön silmien edessä.
Arosa toi ranta-aukion keskelle hiileksi palaneen puunrungon ja hakkasi siitä puuhaketta ympyrän muotoon. Sen jälkeen hän kaatoi hiilille tuhkaa, minkä päälle hän asetti hirveä ja kurkea esittävät muotit. Sitten Arosa haki järvestä vettä ja kaatoi sen muottien ympärille. Kun muotit poistettiin, alta paljastuivat eläinhahmot, joiden ääriviivat alkoivat erottua vähä vähältä märän tuhkan kuivuttua valkoiseksi.
- Kutsumme kaikkia seuraamaan ympäristötaiteen muotoutumista eri vuodenaikoina. Seuraava Land Art Lapinjärvi järjestetään syksyisissä olosuhteissa marraskuussa, lupasi Arosa.
Helsingistä itään löytyy innostunutta taide-elämää
Arosan, Lundin ja Rantapään muodostama Land Art Lapinjärven ydinjoukko totesi, että näyttely on pitkäaikaisen unelman tulos. Lasten kanssa luonnossa oleskelusta ja luonnon läheisyydestä inspiroituneet taiteilijat ovat jo monen vuoden ajan halunneet tehdä ympäristötaidetta, mutta sopivaa tuottajaa ei heti löytynyt.
Viimein vuoden 2018 alussa kolmikko kuuli Helsingistä itään -hankkeesta ja esitti ideaansa hankevetäjä Marit Hohtokarille. Lopulta näyttely toteutettiin pikavauhtia heinäkuun helteillä, kun Helsingistä itään sai lisäavustuksen Opetus- ja kulttuuriministeriöltä.
- On melkein epätodellinen tunne, kun voi nähdä pitkäaikaisen unelmansa toteutuvan, kiitteli Antonio Arosa kumppaneineen.
Land Art Lapinjärven avajaisyleisön laajuus yllätti myönteisesti myös Lapinjärven kunnanjohtaja Tiina Heikan. Heikka laskeskeli, että noin puolet yli satahenkisestä yleisöstä oli tuttuja kuntalaisia, ja puolet muualta tulleita.
- Näin suuri innostus ympäristötaidetta kohtaan ylitti kaikki odotuksemme. Vastaavasta yleisömäärästä olisi kuka tahansa näyttelyjen järjestäjä ylpeä myös pääkaupunkiseudulla, huomioi Marit Hohtokari Helsingistä itään -projektista.
Yleisö sai nauttia taiteen ja luonnon lisäksi myös villiruokakokki Jyrki Tsutsusen Metsänhenki-menun suupaloja, joissa maistuivat maksaruoho, voikukannuput, pihka ja tyrni. Elämyksen kruunasi kuusenkerkkäjuoma. Avajaiset huipentuivat juhlahumuun entisellä meijerillä.
Lisää kuvia ja tunnelmia Land Art Lapinjärvestä: