Kansainvälistä taidetta Lapinjärven metsäpoluilla

Savea järvenpohjasta ja huurteisia mättäitä. Marraskuinen maisema inspiroi Isaac Cordalia ja Land Art Lapinjärven työryhmää ympäristötaiteen reitillä.


Harmaat saviläiskät komistavat taiteilija Antonio Arosan vaatetusta, kun hän ottaa vastaan näyttelyvieraita Wasagårdin pihalla Lapinjärvellä. Graafikko ja monitoimimies Pete Rantapään ahavoituneilta kasvoilta voi aistia kirpeän syysilman puraisun hänen toivottaessaan tervetulleeksi säitä pelkäämättömän näyttely-yleisön, joka on saapunut Land Art Lapinjärven toiselle avajaiskierrokselle.


Pian Järventaustantielta lähtee kulkemaan noin nelikymmenpäinen joukko Arosan, Rantapään ja valokuvaaja Henrik Lundin johtamana kohti Gamlasbergetin kallioisen kukkulan lakea. Suomalainen luonto yllättää myönteisesti, kun marraskuun harmaus on vaihtunut arktisen auringon upeaan valoleikkiin. Mikä päivä tutustua vuodenaikoja kaihtamattomaan ympäristötaiteeseen!


Toista kertaa järjestettävä Land Art Lapinjärvi toi tällä kertaa kansainvälistä mainetta niittäneen espanjalaisen Isaac Cordalin työskentelemään suomalaisen luonnon ehdoilla. Cordal on kuulu kantaaottavista miniveistoksistaan, joita löytyy vaikkapa Brysselin ja Malmön kaupunkikuvasta. Myös kotimainen julkisen tilan taidetapahtuma UPEA2018 tuotti ryppään Cordalin veistoksia Espoon Karakallion ympäristöön.


Kädet hyytävän kylmässä savessa


Ympäristötaiteen toteutus tapahtui nyt konkreettisesti kädet savessa, sillä työskentely aloitettiin kaivamalla teosten materiaali hyytävän kylmästä Lapinjärvestä. Espanjalaismiehet Arosa ja Cordal ystävineen ottivat lapiot käteen ja käänsivät järven pohjasta savea oikein urakalla.


- Työskentely Lapinjärvellä oli erilaista siihen mihin olen tottunut, sillä ole koskaan aiemmin tehnyt taidetta näin kylmissä olosuhteissa. Saven kaivaminen suoraan maasta oli rankkaa, mutta oli hienoa olla näin konkreettisesti yhteydessä luontoon, kertoo Isaac Cordal.


Saven käsittely kylmissä olosuhteissa on kova haaste, ja Cordal joutui työstämään savea tavallista voimakkaammin elastisuuden saavuttamiseksi. Samaan aikaan Arosa ja Rautapää kumppaneineen etsivät teosmateriaalia metsärinteen risukosta saha kädessään. Marraskuinen lämpötila heilui pakkasrajan tuntumassa, mutta mitäpä taiteen vuoksi ei voisi kärsiä!


Viimein savesta ja risuista muotoutui rykelmä kaljupäisiä miehiä esittäviä veistoksia Gamlasbergetin metsäpolun varrelle. Siellä ne äänettöminä vastaanottivat näyttelyvieraiden kulkuetta, joka oli saapunut paikalle risukoista muotoillun metsänportin kautta. Näky oli vaikuttava auringonkehrän kullatessa risuvartaloiset ja savipäiset olennot. Mitä miehet olivat tekemässä, mitä sanomassa ja minne menossa – sitä näyttelyvieraat saivat tulkita kukin omasta näkökulmastaan.


Harmaapukuinen mies piiloutuu metsään


Land Art Lapinjärven taidereitillä pitää kulkea tarkkana, sillä sen varrelle on asetettu kolme Isaac Cordalin pienoisveistosta, jotka sulautuvat hämäävästi ympäristöönsä. Ensimmäinen harmaapukuinen savimies nojasi maanraossa kelottuneen männyn juurella aivan kuin puunrungosta turvaa hakien.


Cordalin toinen teos löytyi korkeuksista harmaakaarnaisen puun oksalta. Tämä pukumies oli kalmaisen kolkko luomus, jolla oli kasvoinaan pelkät kallon kuopat. Näytti siltä, että olento piteli hyppysissään jotain - ehkä kirjaa, ehkä jotain muuta. Lähempi tulkinta jää jälleen alailmoista kurkottelevan katsojan näkemyksen varaan.



Cordalin kolmas teos oli helpoimmin löydettävissä, sillä se seisoi katkenneen puunrungon päällä keskellä avointa maastoa. Vaikutti kuin tämä kravattikaulainen miekkonen olisi kiivennyt pitämään poliittista puhetta tai virallista lausuntoa, kun se paistatteli päivää korkeuksissaan. Puheen sisältö jäi hiljaisuuden kuultavaksi, mutta teos herätti kysymään, mitä taiteilija haluaa viestittää teoksillaan.


- Täällä suomalaisessa luonnossa haluan teoksillani kysyä, mitä varten metsä puineen on olemassa. Onko puiden hakkaaminen teollisuuden hyväksi parasta metsän hyötykäyttöä, vai pitäisikö meidän osata arvostaa luontoa ympärillämme sinällänsä?, Isaac Cordal huomioi.


Veistoksia sään armoilla


Lopulta Land Art Lapinjärven avajaisnäyttely päätyi kukkulan laelle Nissen laavun luokse. Nuotiotulen ääressä nautittiin juhlajuomat ja nokipannukahvit sekä lapinjärveläisiä tapasherkkuja. Samalla taiteilijat kertoivat viikonmittaisen työpajan vaiheista. Suomalaisen syysluonnon ankaruus oli yllättänyt koko ryhmän, mutta lopulta kylmyydestä ja hämäryydestä oli ammennettu voimaa taiteeseen. Tästä oli todisteena kolme makuupussia laavun vierellä olevassa kodassa.


- Työstimme teoksia vielä viimeiseen iltaan asti metsän pimeydessä. Avajaisia edeltävän yön vietimme luonnon keskellä, kodassa tulisijan ympärillä, taiteilijat tunnustivat.


Land Art Lapinjärvi oli ikimuistoinen kokemus Galician lämpimiin, eukalyptuspuiden aromeja huokuviin metsiin tottuneelle Cordalille. Koskaan aiemmin hän ei ole joutunut jännittämään sitä, miten kylmä ilma vaikuttaa taideteoksiin. Hänellä ei ollut kokemusta siitä, mitä tapahtuu, jos veistoksiin käytettävä savi jäätyy.


- Taiteilijalle paikan vaihdos on aina jännittävää. Hyytävät olosuhteet ja syrjäinen paikka olivat lopulta antoisa kokemus. Lapinjärven ympäristö ja paikalliset ihmiset ovat olleet todella hienoja, Cordal kiittelee.


Ympäristötaide on yhdistävä kokemus


Kuten heinäkuinen Land Art Lapinjärven ensimmäinen näytös, myös tämä toinen näyttely jää elämään maisemaan vuodenaikojen armoille. Valokuvaaja Henrik Lund tallentaa näyttelyn elämää ja säiden vaikutusta teoksiin. Valokuvista ja videoista tuotetaan pysyvä ympäristötaiteen nettigalleria.


- Land Art Lapinjärvi jatkuu helmikuussa 2019 jäätaiteen merkeissä, lupaa Lapinjärveltä taiteensa inspiraation löytänyt Antonio Arosa.



Sitä ennen yleisö voi tutustua ympäristötaiteeseen sekä kesän että syksyn näyttelyiden parissa. Polku-labyrintti, hirsirakennelma Konkelo sekä ontosta lehmuksesta työstetty viidakkorumpu ovat yhä esillä Lapinjärven kirkolta lähtevän rantatien varrella. Syksyn satoa kannattaa kiivetä tutkimaan Järventaustantien varrelta lähtevältä luontopolulta.



Ympäristötaide on yhteisöllistä, sillä se saa tuiki tuntemattomat tutustumaan toisiinsa ja vaihtamaan mielipiteitä luonnossa, teosten äärellä. Tämä sopii hyvin ihmislähtöisen Lapinjärven kunnan imagoon. Kannattaa siis ottaa uusi suunta kohti elämyksiä, ja lähteä vaikkapa vain tunnin ajomatkan päähän Helsingistä itään. Lähimatkailu on paitsi vaivatonta ja ekologista, myös uusia ajatuksia virittävää.


Seuraa Land Art Lapinjärveä



-